Arki

Mistä tuntee joulun?

Joulumieli ja joulun tunnelma syntyy varmasti jokaiselle eri asioista. Yksi vetää jalkoihinsa lempparivillasukat ja toinen ei koe joulun olevan joulu ilman kinkunpaiston ja rosollin kuutioinnin aiheuttamaan migreeniä. Mistä jutuista sinun joulusi syntyy?

Kerroin jo viime postauksessa olevani jouluihminen melko ylisuurella J-kirjaimella ja muutamalla huutomerkillä ja luultavasti myös vilkkuvilla valoilla varustettuna. Eli joulu on toisin sanoen mieleinen ajankohta vuodesta. Kävi ilmeisesti nyt selväksi kaikille?

Tänä jouluna oltiin eräällä tapaa uuden edessä, sillä viime joulusta elämä on muuttunut jonkin verran. Koska tämä vuosi alkoi niin kamalalla rytinällä ja se jotenkin nivoutui viime vuoden jouluun, odotin tämän vuoden joulua hiukan jännittyneenä. Tuntuisiko joulu enää samalta? Entä jos sitä vihaisi?

No, erilaiseltahan se tuntuu, mutta tietyt, joulun tunnelmaa nostattavat palaset ovat edelleen ne samat kuin ennenkin. 

Ennen kuin kerron meidän joulumme tuntomerkit (onhan hyvä tietää mistä tiedät olevasi meillä viettämässä joulua, mikäli tapanasi on vahingossa eksyä vieraisiin huusholleihin) haluan korostaa, että se joulun ihanin asia ei suinkaan ole mikään tavara, eikä se näissäkään kuvissa näy. Joulussa parasta ovat ihmiset: Lapset, jotka odottavat innolla joulupukkia viikon päivät ennen aattoa ja joiden suusta kuuluu ihastunut kiljaisu kun joulukuusen pallot kaivetaan varastosta esille, tai ystävä, joka nauraa niille typerille jutuillesi joulusta toiseen. Joulumieli asuu puolisossa, joka tavoistaan poiketen viettää suurimman osan joulupäivästä sohvalla pörrösukat jaloissaan tai pyytää keskellä jouluyötä pelaamaan vanhoja videopelejä. 

Rakkaiden ihmisten ja yhdessäolon lisäksi joulussamme on muutamia jo perinteiksi muodostuneita yksityiskohtia, jotka nähdessään tietää että meillä vietetään joulua.

Jouluna kuunnellaan musiikkia aamusta iltaan

Musiikki

Jouluna meillä soi musiikki miltei aamusta iltaan. Vuosia sitten kuuntelin mielelläni suomeksi laulettuja, lapsuudesta tuttuja joululauluja, mutta nykyisin soittolistalla on lähes poikkeuksetta pianomusiikkia tai jazzia. Juuri joulun alla meillä vuosia palvellut kaiutin sattui rikkoutumaan ja sain loistavan tekosyyn hakkkia meille JBL flipin, tuttavalisemmalta nimeltään mökäpökäleen. Nyt kelpaa nauttia musiikista vaikka saunassa (pökäle on nimittäin ainakin tiettyyn pisteeseen saakka roiskesuojattu)

Kynttilöiden määrä lisääntyy tasaisesti marraskuun alusta jouluun saakka

Kynttilät

Meillä on joulun aikaan paljon kynttilöitä ja jouluvaloja tunnelmaa luomassa. Viime jouluna jopa vessassa oli kynttilöitä.  Lasten ja vilkkaan kissan vuoksi meillä ei juuri “aitoja” kynttilöitä näy parveketta lukuunottamatta ja joulun aikaan paristoja kuluu jonkin verran. Aito tai ei, näin saadaan luotua tunnelma lapsi- ja lemmikkiystävällisesti, eikä kynttilöitä tarvitse vahtia.

Jouluna kilisee siellä ja täällä

Kulkuset ja kellot

Jouluna meille ilmestyy paljon joulukoristeita. Suosikkejani ovat Wolkoffilta ostetut henkäyksenohuet lasipallot, huovutetut joulukoristeet (ostan joka joulu tietyltä joulukadun myyjältä yhden uuden koristeen) sekä erilaiset tiu’ut, kulkuset ja kellot. Erityisen paljon pidän rustiikkisista, kuluneen näköisistä koristeista riippumatta siitä ovatko ne todellisuudessa vanhoja vai eivät.

Joulukuusi pukeutuu helminauhoihin ja kimaltaviin koristeisiin

Helminauhoin koristettu joulukuusi

En yksinkertaisesti pidä karvanauhoista. Tai no, ehkä niistä ohuista, mutta ne paksut, puuhkamaiset suttutuherot ovat ehkä yksi karmeimmista joulukoristeista mitä tiedän. Ehkä sellaisen voisi kietaista kaulaan uuden vuoden aattona, mutta omalla kohdallani se ei ainakaan nostata joulutunnelmaa, vaan aiheuttaa ennemmikin pakottavan tarpeen nousta pöydälle tanssimaan skumppapullo kädessä.

Oman joulukuuseni puen mieluiten helminauhoihin. Aikaisempina vuosina kuusen muut koristeet ovat aina olleet punaisia, kultaisia ja oljesta tehtyjä, mutta tänä jouluna päätin toteuttaa aika pitkäaikaisen unelmani valkoisena ja hopeisena kimaltavasta joulukuusesta. Saattaa kuulostaa hassulta että aikuinen nainen intoilee näin paljon joulukuusesta ja sen nauhoista, mutta joskus unelmat ovat pieniä. Tai tässä tapauksessa ne ovat 2,10 metriä korkeita ja painavat noin 15 kiloa.

Jouluna keittiössä tuoksuu kinkun lisäksi kakku

Kakut

Tykkään leipoa jos aikaa sattuu olemaan (nykyisin ei juurikaan ole) ja erityisesti jouluna meillä leivotaan kaksi kakkua: englantilainen hedelmäkakku sekä suklainen taatelikakku. Mies rakastaa taatelikakkua ja pyytää leipomaan sellaisen joka joulu. Nyt parina jouluna olen myös alkanut leipoa oman lapsuuteni herkkua, eli englantilaista hedelmäkakkua. Kakusta  tulee lapsuus mieleen, ja muksuna yritin aina saada lautaselleni palan jossa oli kaikkein eniten niitä yltiömakeita sokeripalloja, jotka kai joskus olivat olleet kirsikoita. Kakut ilahduttavat pitkin talvea, sillä molemmista päätyy suurin osa pakastimeen. Suurin ilo itselle on oikeastaan leipomisen ilo ja onneksi herkkusuita löytyy auttamaan kakkujen tuhoamisessa.

Joulun herkkukattaukseen kuuluu vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja mantelikeksejä

Herkkukattaus

Jouluna laitan aattoyönä esille karkkeja, kuivahedelmiä ja pähkinöitä. Mitään ei osteta hullua määrää eikä tarkoituksena ole ylensyönti. Kattauksessa on jokaiselle jotain maukasta herkkua mitä ei muuten tule ehkä koko vuonna kertaakaan ostettua. Osa herkkukimaraa on sen esillepano: sitä varten kaivetaan esille erilaisia, täysin eriparia olevia lasikippoja, joihin herkut piiloutuvat. Kotona herkkukulhoissa oli fazerin parhaita sekä pähkinöitä ja rusinoita, mutta vuosien mittaan meidän herkkuparaati on muuttunut herkuttelijoiden mukana.

Kissa nukkuu poikkeuksellisen paljon jouluna. Siis ellei se ole naukumassa kinkkua

Kissa

Meidän 16-vuotias kissarouvamme toteuttaa samaa kaavaa joka joulu: nukutaan ja syödään. Jostain syystä kissan löytää joulun aikaan todennäköisimmin köllöttelemästä patterin päällä tai lämpimässä säkkituolissa, kun normaalisti se käyttäytyy lähinnä kuin ylilatauksen saanut sähköjänis. 

Erityisesti kinkku on matamin mieleen, eikä kyseistä herkkua voi jättää hetkeksikään silmistään. Kinkkuhimo iskee kissaan suunnilleen siinä kohtaa kun kinkkumittarin lämpötila alkaa lähestyä viittäkymmentä asetetta ja mouruaminen muuttuu aina vain äänekkäämmäksi kinkun kypsyessä. Toki kissalle ei missään nimessä anneta kinkkua sen oman toiveen mukaista määrää (sehän siis söisi koko kinkun), mutta kyllä se joka joulu saa pikkuisen maistaa. Muuten kissa herkuttelee omilla nappuloillaan ja kissanruoalla.

 

Näistä tuntomerkeistä tiedät olevasi meidän kotona viettämässä joulua. Muun muassa näistä jutuista syntyy joulutunnelma meidän kotiin. Näiden lisäksi joulun päiviin sisältyy leikkiä, ulkoilua, yhdessä pelaamista ja aamupäivällä otettuja nokosia.

 

Mistä sinä tunnet joulun?

 

Ensi kertaan,

Toodles!

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *