Tyyli

Rauhoitettu vaatekaappi

Vaatekaappi on usein kuin bermudan kolmio jonne alesta ostetut farkut katoavat ennen kuin niistä ehtii edes saada lappuja irti. Joskus alati tursuava garderobi alkaa ahdistaa ja löytöretket kaapin perukoille muistuttavat siitä että et todellakaan tiedä mitä kaappisi on syönyt. Silloin on aika vaatekaapin rahoittamiselle.

Olin jo hyvän aikaa tuskaillut vaatekaappini tilannetta. Kaapissa itsessään ei varsinaisesti ole vikaa, mutta sen sisällössä on toivomisen varaa sitten jo hiukan reippaammin. Sitä on nimittäin liikaa. Vaatekaappi kestää siistinä yleensä muutaman päivän järjestelysessioiden jälkeen ja seuraavan pyykkikoneellisen jälkeen tulee usein luovutettua ja kasattua vaatteet mihin ne nyt sitten sattuvatkin mahtumaan.

Kun sitten kolmatta kertaa törmäsin vaatekaapilla farkkupariin josta ei oltu edes irroitettu lappuja (ne olivat olleet siellä puoli vuotta) ja vaatehuoneesta löytyi toinen pari housuja joiden katoamisen vuoksi olin harkinnut “wanted dead or alive”-ilmoituksen kynäilyä, tulin vakavasti tuumineeksi että jotain pitäisi tehdä.

Luulisi että moinen yltäkylläisyys pitäisi turhat vaatekriisit kurissa. Mutta ei, eihän se nyt vaan niin mene. Vaatteiden löytymättömyyden ja sopimattomuuden kanssa tuskailu on lähes viikottaista (päivittäistä se ei ole koska työvaatetus ei kauheasti anna tilaa kikkailuun, joten kriiseilyllekään ei ole tilaa) ja siihen menee hermot.

Oli oikeastaan aika selvää mitä piti tehdä. Vaikka vastaus oli selvä, ei se siitä sen vähempää pelottavaa tehnyt.

Oli tullut aika rauhoittaa vaatekaappi.

Mitä se sitten käytännössä mahtaisi tarkoittaa? Teipataanko kaappi umpeen teipillä jossa lukee “Warning! Danger zone!” ja kaivetaan vallihauta ympärille ettei kukaan vaan pääse heittämään sinne lisää tavaraa? No mieli kyllä tekisi. Mutta liekö tuo ongelman toimivin ratkaisu kuitenkaan.

Olin tätä miettinyt jo jonkin aikaa, mutta en ollut sitä uskaltanut sanoa ääneen. Viime viikon lopulla kuitenkin päätin että ryhdyn projektiin jonka tarkoituksena on hillitä tursuilevaa vaatekaappiani ja mahdollisesti auttaa myös vaatekriiseilyyn. Kuka ties, ehkä siinä sivussa säästyy rahaakin.

Päätin, että ryhdyn ostolakkoon ennalta määrittämättömän pituiseksi ajaksi. Ajattelin ensin ilmoittaa että tällä mennään koko vuosi. Ja olisihan se sellaisen ilmoittaminen seksikkäämpää. Mutta parempi kun jatkaa sen aikaa kun tuntuu että itsestä on edes jossain määrin mukavaa tai ainakin siedettävää. Tosin, tarkoitus on ettei tämä nyt pääty heti ensi viikolla jossain halpaketjun alennusmyyntihyllyjen välissä itseinhossa rypiessä.

Vaikea varmaan arvata mitä olen päättänyt?

Päätin ryhtyä vaatteiden osalta ostolakkoon. Tämänhetkisellä vaatekaapin sisällöllä mennään jatkossa ja uusien vaatteiden ostamista pyritään välttelemään niin paljon kuin mahdollista.

Tähän saakka olen ajatellut ettei se oma shoppailu ole niin “pahaa” koska ostan edelleen aika ison osan vaatteistani kirpputoreilta. Mutta kun osa niistä kirppisostoista ei koskaan päädy käyttöön. Hukkaan menee siis. Tästä johtuen myös kirppisten vaaterekit ovat toistaiseksi kieltolistalla.

Jatkossa pyrin hyödyntämään paremmin oman vaatekaappini sisällön ja huoltamaan vaatteitani hartaammin. Yritän kiinnittää huomiota uudelleen korjausompeluun ja vaatteiden tuunaamiseen jotta niiden käyttöikä pitenisi. Kuulostaa hyvältä, eikö vain?

Jotta homma ei menisi liian yleväksi, kerrottakoon että suon itselleni pari poikkeusta, joista yhtä ei voi perustella järjellä. Ensinnäkin, saan ostaa sukkia, alusvaatteita, sukkahousuja ja trikoopaitoja tarpeeseen. Tämä poikkeus ei ole “vapaudu vankilasta”-kortti jolla pääsee ostamaan kaupan tyhjäksi rintaliiveistä eikä paitojakaan osteta kiloittain. Ja sitten se järjetön poikkeus: mikäli lähes kymmenen vuoden etsinnän jälkeen törmään hyvälaatuiseen ja täydellisen istuvaan prätkärotsiin, saan kulkea kassan kautta kotiin takki mukanani. Kyseinen vaate on nimittäin niin hankala löytää, että luultavimmin tulen ennemmin törmäämään elävään yksisarviseen, kuin himoitsemaani rotsiin.

Miltä kuulostaa?

…uskallatko lähteä mukaan?

Ensi kertaan!

Love,

Juttis

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *