Hyvinvointi

Talvihorros

Kun aamulla ikkunan takana näkyy lähinnä lumipyryä tai kun ikkunaan piirtyy yhden puutarhan verran jääkukkia, tekee mieli käpertyä sohvan pehmeimpään nurkkaan ja istua siinä neulepuikot kilisten kevääseen saakka. Talvihorros pysäyttää kiireisimmänkin ja rauhoittuminen joulukiireiden ja vuodenvaihteen jälkeen tekee hyvää.

Viime viikolla Aapelin remutessa ei olisi aamulla huvittanut lähteä töihin. Sohva tuntui tavallista upottavammalta ja ajatus kardemummakahvista ajoi lähes silmäluomet sulkevaan nirvanaan. En edes aloita villasukista unelmoinnista, sillä se olisi kruunannut talvipäivän horrostuksen.

Lähes joka vuosi, tammikuun alussa, tuntuu sään viiletessä käyvän sama ilmiö: vaivun joksikin aikaa harsonkevyeen talvihorrokseen. Sohvan nurkkaan tulee käperryttyä päiväunille aina tilaisuuden tullen eikä lähimarketista pääse ulos ostamatta taas uutta lankakerää. Koko oleminen tuntuu pysähtyvän johonkin muumimaiseen zen-tilaan, jossa vesivahinkoonkin reagoisi mamman tyyneydellä “Voi sentään. No, sattuuhan sitä”.

Talvihorroksen aikaan stressi kaiken ehtimisestä ja ikuisesta suorittamisesta tuntuu sulavan pois. Viikonloppuina lykätään sivuun kaikki paitsi oikeasti tarpeellinen tekeminen. Esimerkiksi kuukauden pesun jälkeen käyttämättä ollutta saunaa ei sännätä kuuraamaan (ellei haluta) ja vaatehuoneen suursiivous siirretään aikaan jolloin aurinko paistaa ja näyttää ne pölyt hiukan paremmin. Sen sijaan tekee mieli viimein kaivaa esille ne laatikoihin hautauneet askartelutarvikkeet ja taitella paperista tähtiä, vaikka niille ei mitään varsinaista käyttötarkoitusta olekaan (se keksitään kyllä). Selataan samalla päämäärättömästi ikivanhoja kirjoja. Ajatus mummon lailla vaatteiden korjaamisesta ja parsimisesta on suorastaan hykerryttävä.

Tänään horros näyttäytyi viisi tuntia haudutettuna gulassina (oli muuten hyvää) sekä skipattuna kauppareissuna. Villasukat ja sohva kutsuivat katsomaan elokuvia ja kuuntelemaan loputtomalta soittolistalta jazzia (mies kysyi että miksi meillä soi koko ajan hissimusiikki). Ehkä tämä vielä kruunataan lämmittämällä sauna.

Horrostusta jatkuu pisimmillään helmikuulle, jolloin aurinko alkaa yleensä näyttäytyä useammin. Silloin iskee pakottava tarve juosta ulos lenkille ja keitellä hernekeittoa. Horros vaihtuu kirpakkaan raikkauteen ja energisyyteen. Niin käy aina, joka ikinen vuosi. Sen vuoksi ei oikein ole mieltä kantaa huolta siitä jos nyt hetken aikaa ei olekaan niin aikaansaava kuin normaalisti. Tasapainossa pysytään kyllä.

Onko tämä nyt sitä hyggeä?

No, siltähän tuo äkkiseltään näyttäisi. Mutta itse kyllä puhun ennemmin horroksesta. Hygge kun muistuttaa lähinnä niistä aamutossuja muistuttavista, linttaan astutuista saapasmöhkylöistä, jotka jaloissa lähes jokainen (myös allekirjoittanut) laahusti vajaa kymmenen vuotta sitten. Ei kiitos 😀

 

Horrostetaanko teillä?

Ensi kertaan!

Love,

Juttis

ps. Jos tykkäsit lukemastasi niin painahan tekstin alla olevaa tähteä. Ja terkkuja Teemulle.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *